Seksistä.

On olemassa väite, etteivät naiset pysty harrastamaan seksiä ilman tunteita, toisin kuin miehet, siis. Minun kohdallani tämäkin asia on hieman kieroutunut..

On olemassa miehiä, joiden kanssa harrastan uskomattoman upeaa seksiä. Näitä miehiä nimitän itse "seksileluikseni". Näiden miesten kanssa homma toimii lakanoiden välissä käsittämättömän hyvin, mutta heitä kohtaan en tunne mitään muuta kuin kiimaa. Panettamista. Ja näiden miesten kanssa ei sängyn ulkopuolella ole mitään puhuttavaa.

Sitten on olemassa ne miehet, joista välitän. Ne miehet, joita tahdon halailla ja pussailla ja rakastaa. Hemmotella ja hoitaa. Näiden miesten kanssa en yksinkertaisesti pysty seksiin. En tiedä mikä siinä on, mutta en vain pysty. Ja jos pystyn, ei siitä tule yhtään mitään, stressaan vaan koko ajan. Ja odotan, että homma olisi äkkiä ohi.

Tämä tuottaa pirun paljon ongelmaa seurustelusuhteissa. Etenkin, mikäli homma on alkanut pelkkänä panemisena, jolloin seksi on ollut käsittämättömän upeaa, jonka jälkeen on lähtenyt hommat käsistä, ja on ihastuttu/rakastuttu, jonka jälkeen minun osaltani seksielämä loppuu siihen.

Mikä avuksi? Pitäisiköhän hankkiutua terapiaan? Äärimmäisen turhauttavaa.