Rauhoittuminen.

Ja niinhän siinä taas kävi, että jos rahat on loppu, niin myydään vaikka volvo, että saadaan lisää kaljaa..Argh. Eli aika tiukkaa settiä taas koko viime viikko. Hemmetti. On vain niiin pirun mukavaa istua baarissa. Nähdä ihmisiä. Juoda kännit. Seuraavan aamun krapula. Ja se morkkis..

Alan tuntea syvää sielunkumppanuutta kaikkia spugeja kohtaan. Tulen oikeasti juttuun niiden kanssa. Ja ymmärrän heitä ja heidän tilannettaan vallan mainiosti. Ihan liiankin hyvin. Enkä edes koe heitä enää elämästä syrjäytyneinä, pahalta haisevina juoppoina, vaan värikkään elämän kokeneina Ihmisinä. Enkä kierrä heitä kaukaa. Menen morottamaan. Kysymään millainen päivä. Heitän rahat tuopilliseen, mikäli minulta suinkin rahaa löytyy. Ensimmäinen merkki omasta alkaneesta spurgiutumisesta?

En ole ehtinyt ottaa yhteyttä Erääseen Herraan. Ei vain jaksa. Ei tiedä mitä sanoisi. Ja että vaikuttaisinko liian kiinnostuneelta, jos ottaisin yhteyttä? Koska en tiedä, olenko edes kiinnostunut.

Ja tapasin männä viikolla erään ruman miehen. Miehen, jolla ei edes seissyt. Miehen, joka tykkäsi rutistaa minua hemmetin hyvin. Miehen, joka oikeasti katsoi minua silmiin. Miehen, joka suuteli joka puolelle. Miehen, joka sai minut nauramaan. Miehen, jonka kanssa koin olevani turvassa. Miehen, jolle annoin numeroni. Miehen, joka on nyt soitellut.

Juostako karkuun vai katsoa mihin etenee?

Nyt olen paikassa, jossa on pakko vähän rauhoittua. Pelottavaa oli nähdä kaikki nämä ihmiset. He eivät sanoneet mitään, mutta näin sen kyllä heidän eleistään, ilmeistään, katseistaan. Pettymyksen. Sen että minusta on tullut juuri sitä mitä he pelkäsivät. Ja tällä hetkellä he vielä miettivät, että "ehkä se ei oikeasti, ehkä se on vaan ollut tämä viikko kun se on ollut vähän vauhdissa..". Ja kuitenkin tietävät itsekin, että sama kohtalo on nähty liian monta kertaa ennenkin.

Ja vittu sitä kyselyä. Poikaystävistä. Koulunkäynnistä. Rauhoittumisesta.

Sekö on minun tehtäväni tässä elämässä? Rauhoittuminen? Poikaystävä? Koulu?

Entä elämästä nauttiminen? Elä jokainen päiväsi kuin se olisi viimeisesi? Olen aika onnellinen nyt. Vaikka tiedänkin olevani onnellinen ainoastaan jatkuvan humalani vuoksi. Silti.