Sutinaa.

Jep. Ollut vähän sutinaa ja säätämistä Erään Herran kanssa viimeisen parin viikon ajan. Ei mitään virallista, ei ole vaihdettu puhelinnumeroita, enpä taida edes tietää hänen nimeään. Ei suudelmia, ei kosketuksia, ei yhteisiä öitä, ei alastomia vartaloita. Vain katseita. Katseita!

Hemmetti miten raivostuttavaa. Ja samalla outoa ja erilaista ja hämmentävää. Tavallaan aikas kutkuttavaakin ;)

Törmään Erääseen Herraan aina kun sitä vähiten odotan. Ja siellä missä sitä vähiten odotan. Ja katseita vaihdellaan. Drinksuja tarjoillaan. Puhutaankin jotain. Mutta onneksi molemmilla on kaveriporukka messissä, ja niidenki kanssa pitää muistaa hengata. Ei mene teineilykiimailuksi.

Ujoja katseita. Välillä riettaitakin.

Molemmat tietää missä mennään. Aiemmin olimme päässeet katseissamme ja viittomakielessämme siihen pisteeseen asti, että "mä meen nyt, tuuksä messiin? Tuu nyt jooko.. ai et? Nojooh, mä otan sitten mukaani ton tosta, sori, katellaan sitte ens kerralla.."

Tällä kierroksella pääsimme jo "Meille vai teille?"-pisteeseen saakka. Ja jopa ulostauduttiin baarista yhdessä. Muttah, kuinkas ollakkaan...

Ei menty meille eikä teille. Yksin kotiin jatkoin baarin edestä. Miksi?