Loma-ahdistusta.

Argh. Minä niin vihaan tätä. Liikaa aikaa miettiä. Liikaa aikaa masentua. Liikaa aikaa vihata itseään. Liikaa yksinäisyyttä. Liikaa tyhjyyttä. Liikaa näitä neljää seinää. Ja ne seinät kaatuvat päälle. Todellakin.

Olen ollut taas niin pirun yksin. Ja tekemättä mitään.

Minussa on vain kaksi vaihdetta; on ja off. Silloin kun ollaan on -asennossa, niin tapahtuu paljon, olen täynnä energiaa ja stressiä, ja aikataluni on täynnä. Elämä on täynnä ystäviä, kaikkialla. Ja olen niiiin hemmetin onnellinen koko ajan. Nautin elämästä. Nautin stressistä. Nautin paikasta paikkaan juoksemisesta. Nautin kiireen valittamisesta.

Off -asento taasen.. Nojooh. Se on nyt ollut päällä vähän liikaa. Makaan vain sängyssä. Vituttaa ja väsyttää koko ajan. Ei saa aikaiseksi vaihdettua edes levyä cd-soittimessa. Ei vain jaksa. Mitään. Ei jaksa soittaa kenellekään. Ei ole ketään kelle soittaa. Ei jaksa lähteä kaljalle. Ei jaksa käydä suihkussa. Ei jaksa meikata. Ei jaksa käyttää koiraa pihalla. Ei jaksa mitään. Ei.

Ja se itseinho. Argh. Ei niin jaksaisi vihata koko ajan itseään. Mutta siltikin se on ainut, mitä jaksaa. Vihata. Inhota. Oksettaa. Itseään.

Liikaa aikaa muistaa kaikki omat mokat. Virheet. Ja Eräs on kiskomassa selkeästi minua takaisin sille polulle, mistä luulin jo päässeeni vapaaksi. Minä en tahdo sellaista, en! Tahdon vain elää! Kunhan vain saan taas itseni on -asentoon. Kunhan vain saan rattaat taas pyörimään. Kunhan vain saan taas itseni hymyilemään. Kunhan vain saan itseni taas pitämään itsestäni. Kunhan vain saan taas itseni tajuamaan, että elän elämääni itselleni, en kenellekään muulle. Kunhan vain saan itseni tajuamaan, että minun tulee voittaa hyväksyntä vain itseltäni, eikä kalastella sitä muilta. Kaikenmaailman kosiskelijoilta.

Kunhan vain ymmärrän, että olen oikeasti mahtava tyyppi, ihana ihminen, ja ansaitsen elämältä kaiken mitä se minulle tarjoaa, ilman turhia jarruja. Ilman kyseenalaistamisia. Ilman "olenko minä ansainnut tätä"- kyselyjä. On vaan. Ottaa vastaan kaiken mitä saa. Ja nauttii siitä kaikesta. Sillä me kaikki on ansaittu onnea. Jokaikinen meistä. Ja olkoon se onni sitten mitä kenellekin. Minulle se on Vapaus. Freedom.

"The bells again.. someone has died/ The bells of the end toll to remind/ That life's but a race against time.

At your back you'll always hear/ The Chariot of Time hurrying near/ The faster you run, the closer it comes/ A pursuer you can not outrun.

Hear these words I say; -Make the most out of your day/ For brief is the light on our way/ On this momentary trail.

Hear these words, awake; -Make the most out of your day/ For brief is the time, so brief is the time/ That we're allowed to stay."

-Sentenced; Brief is the light- (Rest in peace.)