Pahapaha asia.

Miksi? Miksi meninkään sinuun, Ihastukseeni koskemaan? Miksi menin tekemään elämästäni niin helvetin hankalaa sekaantumalla sinuun, antamalla sinun sekoittaa minut? En kestä. En pysty. En jaksa.

Tuskaa katsoa sinua. Tuskaa olla koskematta. Tuskaa olla rakastumatta. Olen niin korviani myöten lääpälläni sinuun jo nyt! Luulin voivani hoitaa tilanteen pelkällä olankohautuksella, mutta tässä se taas nähdään; Kerran Tyhmä tyttö, aina Tyhmä tyttö. Ja niin se vaan menee ja sekoaa, antaa noin vain yhden käsittämättömän upean panon viedä jalat alta. Antaa ajatuksensa harhailla jatkuvasti silittämään niskaasi, suutelemaan kaulaasi.. ah.

Enkä minä muuta voi. En voi muuta kuin haaveilla. Ja olla mustasukkainen ja katkera. Jokaisesta katseestasi ja hymystäsi muille. Enkä itse silti uskalla vieläkään edes katsoa sinua silmiin.. Kai pelkään sinunkin näkevän välittömästi silmistäni kaiken sen mitä sinua kohtaan tunnen; niin paljon, liikaa, kiimaa, himoa, ihastusta, rakkautta, kaipuuta syliisi, lähellesi.

Miksi tässä piti näin käydä? Ja miksi en edes yritä? Miksi en uskalla? Miksi uskalsin kuitenkin tähän saakka?