Tarttis Potkun Persauksille.

Mikä siinä on, ettei vain saa mitään aikaiseksi, vaikka olisi kolmen vapaapäivän putki, jolle ei ole minkäänlaista ohjelmaa suunniteltuna (paitsi tietenkin ne pakolliset säätämiset, joita ei nyt saa aikaiseksi..). Ei olisi ollut iso homma, pyhittää eka lomapäivä työhakemusten tekoon, toinen pyykinpesuun, kolmas siivoamiseen, mutta ei. Ei vain saa aikaiseksi!

Eräästä ei ole kuulununna sitten alkuviikon. Meni hermot siihen vonkaamiseen, ja sanoin herralle suorat sanat. En tiedä, miksi olen alkanut katumaan suorapuheisuuttani, sillä tuona kyseisenä hetkenä olin kuitenkin jo täysin vakuuttunut siitä, etten halua olla Erään kanssa enää missään tekemisissä, kun homma kuitenkin karkaa käsistä. Ehkä jollain tasolla kuitenkin kaipaan sitä läheisyyttä..?

Kutsu oli voimassa vielä viikko sitten, kutsu tämän vlopun rientoihin. Saapas nähdä, tuleeko kutsuun päivitettyä vahvistusta ennen huomista... Enkä edes tiedä, olisinko iloinen vai turhautunut, mikäli kutsu nytten sitten kävisikin. Sillä enhän minä oikeasti ole kiinnostunut!

Vai olenko kuitenkin?

Ehkä tämä vaan on sitä läheisyydenkaipuuta..?