Heittelee.

Päässä heittää, ihan hulluna. Mielialat vaihtuu sekunnissa ääripäästä toiseen. Hetki sitten itkin kylpyhuoneen lattialla omaa säälittävyyttäni ja tuhosin peilin ja muuta käteen sattunutta irtaimistoa, kun taas äsken, katsottuani mailit, näin taas uuden mahdollisuuden välähtävän silmieni edessä, ja hihkun jo innosta lähteä yrittämään saavuttaa tuota mahdollisuutta!

Hullua hommaa. Mutta taas on siis jokin haave, tavoite. Niitä alkaakin tässä kesän lähestyessä ollakin jo melkoinen liuta. Haaveita siis. Töitä tarvisin.

Jep. Pitää alkaa kurkotteleen kuuta taivaalta.. Ehkä helpommin sanottu, kuin tehty? Noh, saahan sitä aina yrittää..