Sunnuntaita.

Sunnuntai. Ei mitään tekemistä. Ei ollut eilenkään. Siivousta. Makoilua. Aikaa. Ajattelua. Hömppää telkkarista. Ei mitään järkevää. Ei mitään järkeä. Missään.

Onneksi huomenna alkaa taas Elämä. Elämäni. Ei mitään erikoista, mutta kuitenkin jotain. Ihanan turvallista arkea.

Hemmetti. Pitäisi oikeasti lopettaa juominen. Aina kännissä otan yhteyttä Ihastukseeni. Enkä tahtoisi oikeasti. En ainakaan näin. En aina kännissä. Keskellä yötä. Mutta silti, en vain voi olla olematta Ihastunut. Argh. Eikä sellainen tällaisesta ikinä voisi olla.

Ja Eräs taas.. Huomaan toistavani samaa kuviota. Ei oikeasti edes kiinnosta. Kiinnostaa vain ajatus siitä, että Erästä kiinnostaa. Ja pian huomaan viettäväni kaiken aikani Erään kanssa. Meneväni mukaan kaikkeen, mihin Eräs pyytää. Ihan vain siksi, että on kivaa, kun joku on kiinnostunut. Ihan vain siksi, että en tiedä, kuinka enää tässä vaiheessa sanoa, että ei minua oikeasti taida kiinnostaa. Ihan vain siksi, että tiedän kiinnostuvani Eräästä heti, kun olen hänelle sanonut, ettei minua taida kiinnostaa. Huoh.

Hankalaa olla minä.