Liittyminen Valtion Vihatuimpiin.

Hmph. Jos minä maksan viidesosan palkastani veroa, eikö olisi ainoastaan reilua, että verottaja myöskin istuisi työpaikallani tekemässä viidesosan töistäni? Suomi on sosiaalipummien luvattu maa, todellakin, työnteko ei kannata kuin ainoastaan ihanien työkavereiden sekä aina yhtä nolojen firman saunailtojen vuoksi. Kuuluminen johonkin yhteisöön. Sitäkö tämä kaikki on? Tahdonko minä todellakin istua paskassa duunissa päiväni ihan vaan sen takia, että on niin pirun kivaa sitten porukalla tupista, kuinka paskaa duunia sitä joudutaankin tekemään? Itse asiassa, minähän "tienasinkin" enemmän työttömänä. Onko tässä yhtään mitään järkeä?

Eli siis liityin valtion vihatuimpiin. Tai en tiedä. Kertokaa te, kumpia vihaatte enemmän, sosiaalipummeja vaiko puhelinkaupustelijoita?

Vedä Käteen.

Veemäiset eksät. Eksät jotka eivät jätä rauhaan. Eksät jotka kuvittelevat edellenkin olevan maailman kuninkaita. Eksät jotka kuvittelevat meidän olevan velkaa. Eksä joka kuvittelee minun olevan velkaa koska rakastuin Sinuun. Eksä joka kuvittelee omaavansa oikeuden käydä Sinuun käsiksi, pompottaa sinua oman mielensä mukaan, vain koska Sinä olet nyt minun. Vain koska me olemme niin pirun paljon onnellisempia kuin Eksän kanssa koskaan olin. Eikä Eksä ymmärrä. Tiedän olleeni paskamainen, mutta kaikista naurettavinta tässä on kuitenkin se, ettei Eksä tajua tehneensä koskaan mitään väärää. Eksä ei tajua. ettei ole ihan ookoo käydä panemassa jotain muijaa samalla kun seurustelee toisen muijan kanssa, Eksä ei ymmärrä miksi sellaisesta raivostun, Eksän mielestä minun pitäisi vain koittaa ymmärtää häntä vähän; kun täytyyhän hänen herrajumala jostain sitä pillua saada, jos ei oma rakas anna. Joo-oh, Vedä käteen. Ottaa päähän tuommoinen. Ihmiset jotka eivät osaa katsoa peiliin. Thank God se on jo ohi ja takanapäin, enää ei tarvitse kuunnella vittuilujasi, enää ei tarvitse katsella räkimistäsi, enää ei tarvitse kärsiä runsaasta hikoilustasi, enää ikinä ei tarvitse kuunnella selontekoasi uusimmista sairauksistasi, ei tarvitse kuunnella mustasukkaista syyttelyäsi, eikä leikkiä sinun muottiisi mahtuvaa Täydellistä Tyttöystävää! JA OLEN NIIN ÄÄRIMMÄISEN ONNELLINEN JO PELKÄSTÄÄN SIKSI!!!! Tietenkin onnellisuuttani lisää se, että olen löytänyt takaisin oikealle polulleni, Sinun viereesi. Sinä olet hyvin rakas. Sinua tahdon rakastaa.


"Jos sulla kerran on,
joku josta oikeesti välität,
niin pidä siitä kii,
älä usko kyynisiin lauseisiin."

-Don Huonot; Hyvää yötä ja huomenta-

Unimaailma Lämmössä.

Nukkua sinun vieressäsi, sinun kainalossasi, turvassa pahalta maailmalta ja vetoisilta ikkunoilta, peiton alla sylikkäin, vain me, voiko enää ihminen muuta vaatia? Olen niin sekaisin kaikesta tästä läheisyydestä ja hellittelystä, tuntuu ettei pää kestä, tuntuu että pää lähtee irti ja leijuu pois, vie sydämenikin mukanaan. Onko mikään ihanampaa, kuin nukahtaa sinun silittäessäsi päätäni, herätä sinun suudelmaasi? Toivon niin ettei paha maailma tule tätä pilaamaan.

Ennen nukahtamistani aloin eilen miettiä sinua ja ystävääni. Mietin, tuntuiko edes pahalta? Tuntuiko edes minun vuokseni pahalta, minun tuskani vuoksi? Kolkuttiko omaatuntoa? Miten kykenitte olemaan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, ja kuitenkin puukotitte koko ajan selkään kiimaisesti huohottaen, pilkallisesti typeryydelleni nauraen. En voi ymmärtää. Miksi en itse tajunnut, miksi ette kertonut? Molemmat tiesitte olevanne minulle tärkeimmät ihmiset koko maailmassa, molemmat tiesitte minun uhraavan mitä vain vuoksenne, molemmat tiesitte helvetisti satuttavanne, molemmat tiesitte minut pahimmalla mahdollisella tavalla pettävänne, ja silti.. Rakkaus on ruma sana. Luottamus sydämestäni repikää. Ystävyys tuhotkaa. Rehellisyys unohtakaa. Rakkaus polttakaa kiimanne liekeissä.
***

Eilen tosin löysin jo jotain ikävää. Huomasin inhoavani tapaasi työntää vaatteeni sängystä epäkunnioittavasti lattialle. Huomasin sinun jättävän kahvikupin pöydälle, jättävän roskatkin lojumaan. Argh.

Varvas-kysymyksessä olikin kyse elämyshakuisuudesta ;) Selvisihän sekin. Hemmottelin itseäni levy-ostoksilla, tehokuuntelussa Charonin Songs for the sinners. Kauan taistelin Charonia vastaan, mutta kesällä saivat minut vakuutettua. Ei kai siinä auta muu kuin myydä sielunsa ;)

Humalaiset Naiset.

Oikeasti, onko maailmassa mitään hirveämpää kuin humalaiset naiset? Pääsin eilen taas selväpäisenä vierestä todistamaan erään naisen humalointia... Vaikkakin aika tutunnäköistä hommaahan se oli, niin kyllä tulee tappovire päälle aika vahvasti sellaista katsellessa. Ensin aletaan miesystävälle isottelemaan ja vittuilemaan ankarasti, ärsytetään ja ärsytetään, kunnes mies sitten vihdoin käskee naisen olla hiljaa. Ja siitähän se varsinainen katastrofi sitten alkaakin. Sitten käydään käsiksi ja kiljutaan ja huudetaan ja itketään ja haukutaan se mies kusipääksi ja paskiaiseksi, jonka jälkeen juostaan nurkan taakse itkemään että "kun se ei rakasta mua yhtään.." Sitten mies menee kysymään tältä naiselta, että "hei, kultamussukka, metäiskö kotiin nukkumaan?" Ja nainen siihen, että minen tuommoisen paskiaisen kanssa lähe mihinkään jne, kunnes nainen sitten väkipakolla kotiinsa raahataan, ja matkan ajan saammekin kuunnella naisen märisemistä siitä, kuinka tuo ei nyt yhtään rakasta minua... ARGH.

Tiedän, tiedän, itsekin olen (toisinaan) täysin samanlainen, mutta eikö suomen valtio voisi kehitellä jonkun lakipykälän, jonka mukaan poliisit saisivat ottaa talteen ja eristykseen jokaisen naisen joka aikoisi lähteä viettämään kosteaa iltaa miesystävänsä kanssa? Kuinka monet niistä suurista parisuhde-kriiseistä saavatkaan alkunsa hämyisen baari-illan aikana? Kuinka monet pettämiset tehdään humalassa? Kuinka monet pahoinpitelyt (puolin jos toisinkin) tapahtuvat kun on tullut otettua "muutama liikaa"? Kuinka moni hyväkin suhde saattaa saavuttaa päätepysäkkinsä juuri kännäysillan seurauksien vuoksi, tai pelkästään kännäämisen vuoksi?

Onneksi itse olen päässyt siinä määrin ongelmistani, etten enää ole humalassa "sika-nainen", vaan osaan käyttäytyä (siinä määrin kuin promillet sallivat), enkä haasta riitaa jatkuvasti. Kantani on muutenkin se, että mikäli elämässäsi on iso kriisi meneillään, älä juo. Se vain pahentaa asioita, ja kännissä rikkinäinen ihminen on hyvin suuri turvallisuusriski niin itselleen kuin muillekin ihmisille.

Se siitä valistuksesta ;) Miettikää, ennenkuin korkkaatte sen perjantai-pullonne.

Kyllästynyt.

Olen niin kyllästynyt leikkimään kilttiä ja kivaa, positiivista ja energistä, tunnollista ja ahkeraa. En jaksa enää kohdata tylyyttänne. Miksi on reilua, että te saatte olla niin kylmiä ja ilkeitä, ainoastaan sen vuoksi että olette minua "korkeammassa" asemassa? Mikä oikeuttaa teidät kohtelemaan minua kuin mitätöntä paskaa, olemmehan me kaikki kuitenkin vain ihmisiä. Olen niin kyllästynyt. En jaksa enää yhtäkään työhakemusta, en yhtäkään puhelua, en yhtäkään tylyä vastausta! Voisi kai sen kiltimmikin sanoa, pelkkä kiitos heikin olisi niin paljon parempi kuin "ei kiinnosta". Haistakaa jo. Todella toivon, niin paljon toivon, että pääsen seuraavassa elämässäni kuittaamaan kaikille teille tylyille asemastanne humaltuneille keski-ikäisille pikkukikkelipaskiaisille huonot käytöstapanne! Miksi on niin vaikea yrittää olla edes vähän kohteliaampi, edes äänensävyllänsä lämpimämpi, vaikka olenkin vain yksi satojen joukossa, olen siltikin ihminen ja vaadin ihmismäistä kohtelua! Onko se liikaa vaadittu?

Paha Saa Aina Palkkansa Ja Ahneella On Paskanen Loppu..

Argh. Varastin sitten eräässä valtionvirastossa vieraillessani Sisu-askin jonka eräs täti viereeni unohti. Ja hullunkiilto silmissä, pahuudestani kiihtyneenä, auhneuteni syövyttämänä tyhjensin koko askin välittömästi naamaani. Ja miten kävikään..? Mahaa vääntää niin maan perkeleesti, jos haluatte tietää tarkemmin, tehkää sama temppu perässä, en tosin suosittele, varsinkin mikäli olet vielä samaan perään suuntaamassa eroottis-painoitteisille treffeille... Vaikka tosin kyseinen suhde saa varmasti uusia ulottuvuuksia moisen johdosta, ja tuleehan se jääkin sitten viimeistään rikottua, niin ehkä olisi parempiakin keinoja kehittää suhdetta uudelle tasolle kuin ilmavaivat ja mahan vääntäminen, sekä keskustelut jotka etenevät abouttirallaa näin: "ootaks hei vähä, nyt pitäs ehkä käydä mutka tuolla vessassa... eikujoo, se oliki vaan pieru, jatketaan... eiku nyt on tiukka paikka...." ja samalla koittaa vaan puristaa pakaroita niin pirun tiukasti yhteen, vaikka sulkijalihas sanookin jo kolmatta kertaa, ettei tuo kuule tyttöpieni auta nyt yhtään, täältä tulee nyt tavaraa, tykkäsit tai et!


Päivän aforismi:

"Turha enää rykiä, ku paska on jo housuissa."

Onko Sinusta Nautinnollista Upottaa Varpaasi Mutaan?

-No totta helvetissä! Kenestäpä ei?
Kävinpä siis tekemässä hieman psykologisia testejä, jännityksellä odottelen tuloksia ;)
Mitä voimme oikeasti psykologisten lainalaisuuksien avulla saada moisen väitteen osalta todistettua ihmisestä joka nauttii upottaa varpaansa mutaan? Minen tiedä, kertokaa te!

Sainpas sitten sen päänsilittäjänkin. Ja olo on jatkuvaa pilveä (ja pitsansyöntiä..) mutta ihanaa vaihteeksi. Silti vain jotenkin pelottaa. Pelottaa minä itse, pelottaa minun räjähdysalttiuteni ja kykyni tuhota kaikki. Pelottaa pakkomielteeni työntää kaikki pois luota. Pelottaa kun on päästänyt jonkun taas niin lähelle, liian lähelle. Pelottaa kun antaa itselleen luvan olla oma itsensä, eihän se riitä kenellekään!

Miksi ei sitä vain voisi antaa itselleen lupaa olla juuri tällainen ja rakastaa itseään? Miksi täytyy kieroilla muiden rakkaus, jonka jälkeen vain syödä lieroon rakastuneilta päät irti ja heittää ruumiit roviolle, kuitenkin tuskaisesti kitumaan sen verran kauas etteivät pala elävältä, kivuttomasti. Miksi vieläkin palaan vanhojen uhrieni luokse, tarkistamaan, vieläkö rakastatte, vieläkö hullaannutte, vieläkö saan teidät sekaisin, ja nuolemaan varpaitani kiihkosta sekaisin? Miksi tahdon tätä, enhän minä edes hyödy tästä, eikä kukaan muukaan, kaikki vain polttavat näppinsä, ja silti tätä teen.

Toivon syvästi että tämän hetkinen pilveni on aitoa, eikä vain haluani satuttaa julmasti, pudottaa toista yhteisen pilvemme reunalta Dimmu Borgirin säestämänä alas. Niin alas, että taas tuskaansa tahtoo itsensä tuhota, niin alas ettei valosta näy häivähdystäkään, niin alas että kuvittelee minun olevan valonsa. Sillä sitä minä en halua. En halua ihmisten kärsivän. Haluan vain rakastaa, haluan niin kovin paljon sen olevan aitoa tällä kertaa. Haluan niin vitun paljon olla tämän suhteen tosissaan. Oikeasti tosissaan, enkä vain uskotella itselleni ja muille sellaista. Hän on rakkain ja ihanin ikinä. En minä haluaisi satuttaa. Ja toivon pystyväni olemaan satuttamatta. Aina.


"Our love in sin,
Our bitter joy,
Three of a hearts now tangled,
For the flash of lust,
Oh these wounds are hard to close,
For bitter joy"

-Charon; Bitter Joy-

"Viiltele Ranteitasi, Se Alentaa Verenpainetta."

"Hyödytön, kuin tuulilasin pyyhkijä hanhen perseessä."

Voih. Aforismien ihanuutta. Mitenpä vitä voisi todellisuuden enää paremmin ilmaista? Ei voi mitään, tällä kertaa ei malta jäädä kirjoitteleen, pitää etsiä lisää tiukkaan pakettiin pakattua faktaa.

"Ystäviä tulee ja menee, vihamiehiä kertyy."

Kun olisi edes jotain.

Kun olisi edes jotain sisältöä elämässä, jotain mikä pitäisi hetken ajatukset poissa tästä paskasta, jotain mikä pakottaisi miettimään muutakin, tekemään muutakin. Tarvitsisin kipeästi työpaikan, jossa voisin kuluttaa päiväni, edes yhden ihmisen, johon voisin sataprosenttisesti luottaa, ja jonka sylissä voisin itkeä ja olla turvassa, avata sydämeni, paljastaa sieluni riekaleisen. Jonkun ihmisen, joka sanoisi, että en ole täysin paha, jonkun, joka tahtoisi kanssani taistella pahaa maailmaa vastaan, joskun, jonka kanssa elettäisiin vaan naiivia ja viatonta Disney-elämää, elämää, jossa hyvät voittaisivat, ja pahat saisivat palkkansa.

Mutta toisaalta taas, mikä minä olen sanomaan, kuka on Paha ja kuka Hyvä; sehän on täysin riippuvaista siitä, miltä kantilta asiaa katsoo. Mistä minä tiedän, ehkä "Pahalla" on ollut vain huono lapsuus, ja suuri elämänkriisi päällä siinä vaiheessa, kun tämä on törmännyt "Hyvään", joka on vain käsittänyt Pahan tekemiset ja sanomiset pahaksi, ja kokenut loukkauksena itseään kohtaan, jolloin Hyvä on alkanut taistelunsa Pahaa vastaan, joka on aiheuttanut Pahan lopullisen kyynistymisen ja romahtamisen. Ja tässä tilanteessa ihmiset ovat Hyvän puolella, koska Hyvä on aina ollut heille hyvä, eikä kukaan ymmärrä, ettei Paha ehkä oikeasti ole paha, ehkä kaikki olikin vain suurta väärinkäsitystä. Paha olisi kyllä hyvä, jos sille vain suotaisiin joskus siihen mahdollisuus, eikö niin?

"Sielustain pirun ja herran mä jätän noppaa heittämään, ja maljani pohjaan juon, jos sen milloinkaan käsiini saan, maistanut oon tilkan verran, mut ei voimat riitäkään -niin pelkään- uudestaan maljaa huulillein kohottamaan.
On tahtoni voima heikko, tuominnut on kohtalo, päämäärättä kulkemaan. Oon yötaivaan tähdenlento, valot kirkkaat kaupungin mut himmentää loistollaan."
-Tehosekoitin: Minun tähteni-

Kun pää vaan räjähtää..

Ei jaksaisi enää tätä elämää. tahtoisi vain pois ja unohtaa.. Jättäkää minut jo rauhaan, en ole ansainnut kaikkiea tätä paskaa, katso peiliin ja tule sitten sanomaan, mikäli vielä koet minun olevan se pahapahaihminen. Tätä ympyrää voidaan kiertää loputtomiin, mikäli tahdot itsellesi osan marttyyrin, suosittelen kuitenkin ensin miettimään, muistamaan mitä teitkään sä itse, ennenkuin tuomitset. Tyhmä tyttö vain seuraa sydäntään, tyhmä tyttö ei pysty kiimaansa kieltämään, tyhmä tyttö ei piittaa häntä satuttaneista, se on heihei, ja sen jälkeen minulla on taas oma elämäni, elämäni, johon sinulla ei luulisi olevan enää valtaa. Mutta niin sinä silti teet. Sinä leikit vieläkin kuningasta, sinä luulet, että sinua kiusaan, että tahdon tieten tahtoen satuttaa, kun et ymmärrä, että me kaikki emme ole yhtä laskelmoivia ja kostonhimoisia kuin sinä. Toisilla meistä on vain tunteet, joita sokeana seurata. Ja muista; silloin kun teit virheesi, teit sen ainoastaan minua satuttaaksesi. Minä en olisi koskaan tehnyt sellaista sinulle. Minä kerroin tilanteen sinulle. Minä kerroin, että sydämeni sanoo mun on mentävä nyt, kerroin että sieluni olet tuhonnut, kerroin että kiimani on kasvanut. Älä kuvittele, että tahdoin vain satuttaa. Tahdoin vain sinut unohtaa, itseäni lohduttaa. Ehkä minä olen tyhmä,tyhmä tyttö, mutta sehän tekee sinusta paskan,paskan äijän.

Näissä merkeissä aloittelen blogiani. Ilmassa pientä katkeruutta, sydänsuruja, tuhottuja unelmia, ripaus rakkautta ja paljon ajatuksia, jotka epätoivoisina kiertävät päässäni ympyrää.