Unimaailma Lämmössä.

Nukkua sinun vieressäsi, sinun kainalossasi, turvassa pahalta maailmalta ja vetoisilta ikkunoilta, peiton alla sylikkäin, vain me, voiko enää ihminen muuta vaatia? Olen niin sekaisin kaikesta tästä läheisyydestä ja hellittelystä, tuntuu ettei pää kestä, tuntuu että pää lähtee irti ja leijuu pois, vie sydämenikin mukanaan. Onko mikään ihanampaa, kuin nukahtaa sinun silittäessäsi päätäni, herätä sinun suudelmaasi? Toivon niin ettei paha maailma tule tätä pilaamaan.

Ennen nukahtamistani aloin eilen miettiä sinua ja ystävääni. Mietin, tuntuiko edes pahalta? Tuntuiko edes minun vuokseni pahalta, minun tuskani vuoksi? Kolkuttiko omaatuntoa? Miten kykenitte olemaan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, ja kuitenkin puukotitte koko ajan selkään kiimaisesti huohottaen, pilkallisesti typeryydelleni nauraen. En voi ymmärtää. Miksi en itse tajunnut, miksi ette kertonut? Molemmat tiesitte olevanne minulle tärkeimmät ihmiset koko maailmassa, molemmat tiesitte minun uhraavan mitä vain vuoksenne, molemmat tiesitte helvetisti satuttavanne, molemmat tiesitte minut pahimmalla mahdollisella tavalla pettävänne, ja silti.. Rakkaus on ruma sana. Luottamus sydämestäni repikää. Ystävyys tuhotkaa. Rehellisyys unohtakaa. Rakkaus polttakaa kiimanne liekeissä.
***

Eilen tosin löysin jo jotain ikävää. Huomasin inhoavani tapaasi työntää vaatteeni sängystä epäkunnioittavasti lattialle. Huomasin sinun jättävän kahvikupin pöydälle, jättävän roskatkin lojumaan. Argh.

Varvas-kysymyksessä olikin kyse elämyshakuisuudesta ;) Selvisihän sekin. Hemmottelin itseäni levy-ostoksilla, tehokuuntelussa Charonin Songs for the sinners. Kauan taistelin Charonia vastaan, mutta kesällä saivat minut vakuutettua. Ei kai siinä auta muu kuin myydä sielunsa ;)