Onko Sinusta Nautinnollista Upottaa Varpaasi Mutaan?

-No totta helvetissä! Kenestäpä ei?
Kävinpä siis tekemässä hieman psykologisia testejä, jännityksellä odottelen tuloksia ;)
Mitä voimme oikeasti psykologisten lainalaisuuksien avulla saada moisen väitteen osalta todistettua ihmisestä joka nauttii upottaa varpaansa mutaan? Minen tiedä, kertokaa te!

Sainpas sitten sen päänsilittäjänkin. Ja olo on jatkuvaa pilveä (ja pitsansyöntiä..) mutta ihanaa vaihteeksi. Silti vain jotenkin pelottaa. Pelottaa minä itse, pelottaa minun räjähdysalttiuteni ja kykyni tuhota kaikki. Pelottaa pakkomielteeni työntää kaikki pois luota. Pelottaa kun on päästänyt jonkun taas niin lähelle, liian lähelle. Pelottaa kun antaa itselleen luvan olla oma itsensä, eihän se riitä kenellekään!

Miksi ei sitä vain voisi antaa itselleen lupaa olla juuri tällainen ja rakastaa itseään? Miksi täytyy kieroilla muiden rakkaus, jonka jälkeen vain syödä lieroon rakastuneilta päät irti ja heittää ruumiit roviolle, kuitenkin tuskaisesti kitumaan sen verran kauas etteivät pala elävältä, kivuttomasti. Miksi vieläkin palaan vanhojen uhrieni luokse, tarkistamaan, vieläkö rakastatte, vieläkö hullaannutte, vieläkö saan teidät sekaisin, ja nuolemaan varpaitani kiihkosta sekaisin? Miksi tahdon tätä, enhän minä edes hyödy tästä, eikä kukaan muukaan, kaikki vain polttavat näppinsä, ja silti tätä teen.

Toivon syvästi että tämän hetkinen pilveni on aitoa, eikä vain haluani satuttaa julmasti, pudottaa toista yhteisen pilvemme reunalta Dimmu Borgirin säestämänä alas. Niin alas, että taas tuskaansa tahtoo itsensä tuhota, niin alas ettei valosta näy häivähdystäkään, niin alas että kuvittelee minun olevan valonsa. Sillä sitä minä en halua. En halua ihmisten kärsivän. Haluan vain rakastaa, haluan niin kovin paljon sen olevan aitoa tällä kertaa. Haluan niin vitun paljon olla tämän suhteen tosissaan. Oikeasti tosissaan, enkä vain uskotella itselleni ja muille sellaista. Hän on rakkain ja ihanin ikinä. En minä haluaisi satuttaa. Ja toivon pystyväni olemaan satuttamatta. Aina.


"Our love in sin,
Our bitter joy,
Three of a hearts now tangled,
For the flash of lust,
Oh these wounds are hard to close,
For bitter joy"

-Charon; Bitter Joy-