Moraalisia Kysymyksiä.

Onko "huoraaminen" väärin, jos siitä nauttii? Jos molempi osapuoli tietää, että nyt pidetään ihan pirun paljon hauskaa, nautitaan elämästä, irstaillaan? Mitä väärää siinä silloin on? Vai onko se vain se tunnettu "yksiavioisuuden periaate", jota meille on kaiken muun paskan seassa pakkosyötetty pienestä pitäen, joka kasaa kaiken sen häpeän ja syyllisyydentunteen harteille? Huoran leiman otsalle. Halvan olon.

Mitä pahaa siinä on, jos harrastaa säännölisesti yhden illan panoja? Miksi siitä jää paska fiilis? Miksi? Sehän on parasta nautintoa elämässä. Harva mies taitaa vastaavassa tilanteessa joutua pohtimaan moraalikysymyksiä. Vai joutuuko? Tuleeko miehille vastaavasta morkkis? Miksi jatkuva perseenjakaminen milloin kenellekkin tekee naisesta huoran, mutta miehestä sitä kovemman äijän? Kuinka alkukantaisesti meihin on sisäänrakennettu se häpeä ja syntisyys, mikä huoraamisesta koituu? Vai onko se vain minussa? Ja jos on, niin miksi? Minä nautin. Paljon. Mitä väärää siinä on? Miksi pitää tuntea olonsa halvaksi?!

Eilen tein poikkeuksen. Eilen olin hyvin humalassa. Eilen oli kolme satavarmaa panoa piirittämässä tätä. Ja mitä tämä teki? Nauroi paskaisesti. Halusi sitä vähemmän, mitä enemmän tarjottiin. Tämä ei edes koskenut yhteenkään. Ei suudelmia. Ei edes kiimaisia katseita. Tämä oli pilkkuun asti, ja lähti sitten reippaasti kotiin, Yksin.

Entä sitten? Hetken tunsin ylpeyttä kävellessäni kotiin yksin. Mutta vain hetken. Nyt vain kaduttaa. Että meninkin missaamaan panon. Ottaa päähän.

Vihaan itseäni siltikin. Menin sitten kotiin yksin tai kaksin. Seksi tuo hetken helpotuksen. Hetken pako todellisuudesta.

Mutta miksi se morkkis? Minähän nautin!