Elämäni Sinkkuna.

Elämäni sinkkuna on kestänyt nyt parisen kuukautta.

Aloin miettimään aikaa taaksepäin, aikaa, jolloin Sinä vielä olit minun, aikaa jolloin Sinä vielä olit elämäni keskipiste. Aikaa, jolloin asuin vielä siellä. Aikaa, jolloin sain kuulla paikkakunnanvaihdoksen olevan tulossa. Aikaa, jolloin vielä sokeasti uskoin Sinun kulkevan rinnallani, jakavan uuden elämäni kanssani täälläkin.

Aikaa, jolloin kuulin, ettet halua. Ettei Sinua kiinnosta. Tai että kiinnostaa, ja rakastat kyllä kovasti, mutta nyt ei vain onnistu. Aikaa, jolloin sain selville Kaiken. Aikaa, kun maailmani romahti. Ja lujaa.

Aikaa, jolloin en halunnut jäädä enkä lähteä. Aikaa, jolloin luottamukseni kaikkeen oli kadonnut. Aikaa, jolloin halusin vain nukkua ja nukkua.

Huvittavaa sinänsä, että vielä pari viikkoa sitten purin blogiini viikonloppu- ja yksinolo- ahdistustani. Nyt minulla ei ole enää sitäkään ongelmaa. Nyt on oikeastaan ihan jees, että saa olla viikonloput ihan itekseen, pestä pyykkiä, siivota, tehdä läksyjä, treenata, kokata käsittämättömän hyviä safkoja just for me. Saa luvan kanssa lillua kylpyammeessa tuhottoman kauan, tehdä kaikkia tyttöjenjuttuja; kasvonaamioita ilman että kukaan tulee nauramaan vihreälle naamallesi, sheivata sääriä kauan ja huolellisesti, rasvata itsensä päästä varpaisiin, ottaa vain rennosti..

Mitä siis opimme tästä? Paljon. Minä osaan olla yksin, ja se on hemmetin hienoa! Ainut sinkkuilun miinuspuoli ovat oksettavat tyypit, jotka eivät vain usko, ettei kiinnosta. Hienoa sinkkuilussa on myöskin se, että voi joka paikassa leikitellä ajatuksella, että Se Oikea kävelee vastaan just nyt, ja sitten vaan rakastutaan palavasti.. Mutta saahan sitä haaveilla..?

Hienoa on myöskin se, että saa ihastua niin moneen tyyppiin ja niin paljon kuin ikinä haluaa, ja ihan milloin vain, tuntematta huonoa omaatuntoa. Ja flirttailu, ah! Olin melkein jo unohtanut kykyni siinäkin, seurustellessa kun tästä flirttiluonteestani oli lähinnä haittaa ja hampaiden kiristystä, mutta nyt sekin on siis sallittua. Ja minä oikiastikki tykkään elämästäni nyt.

Eli siis, arvon kanssasisaret- ja miksei -veljetkin; Lähtekäämme ostamaan se shamppanjapullo ja vaahtokarkkeja ihan vain Minua Itseäni varten, juhliaksemme omaa ihanuuttamme, ja siinä sivussa tieten elämän ihanuutta!

Liian positiivista? Nojooh, se on vaan tämä kevät, kun tekee minut aina hulluksi..;)