Mokaus.

Kylläpäs tuli taas mokattua ihan kunnolla...

Antaa nyt ymmärtää, juoda itsensä siihen kuntoon, ettei muista mitään, herätä oudon oksetuksen vierestä, katua, katua, katua ja katua. Perkele. Ja niinhän siinä käy, että juuri nämä oksetukset tuppaavat olemaan sitä iilimato-tyyppiä, joista ei pääse eroon piruilla eikä perkeleilläkään. Ja näinollen menetän nyt viimeistään mahkuni siihen, josta minä Oikeasti tykkäisin. Ja sehän pitää minua nyt ihan lutkanakin. argh. Voisiko joku vain leikata viimeyön elämäni elokuvasta pois?

Ja mikä siinä oikeen on, että ikänä ei mee kiinnostukset yksiin?! Kun minä olen superihastunut johonkuhun ihanaan tyyppiin, niin tasan ei tämä kyseinen tyyppi minusta innostu. Ja että sitten itse päästää joku iilimato noin lähelle, yäk. Ja että itsellä ei vain riitä kiinnostus niihin, jotka minusta olisivat ihastuksissaan.

Mitenkäs se tapahtuikaan se iilimadon irroitus iholta?