Kidutusta.

En uskalla kohdata saastaa silmästä silmään, en halua likaista huoraasi minun alueelleni. En tahdo tietää, en tahdo nähdä, en tahdo avata silmiäni todellisuudelle.

En tahdo, en.

Mutta silti. Silti tahdon kiduttaa itseäni. Tahdon vakoilla huoraasi. Tahdon tutustua internetin välityksellä lutkaasi, tahdon katsoa häntä silmiin, tahdon kysyä häneltä; miksi? Ja niin teenkin. Kunnes huomaan hakkaavani nyrkeilläni tietokoneen näyttöä. Kunnes huomaan saman oksetuksen edelleen hymyilevän minulle kuvassaan. Pilkallisesti, kuin hän olisi jo kuvanottohetkelläkin tiennyt, mihin käyttötarkoitukseen kuvaansa tultaisiin käyttämään.

Miksi? Miksi tahdon tietää kaiken hänestä? Miksi tahdon salaa tirkistellä hänen elämäänsä? Miksi tahdon nähdä kuvia Sinun ja Huorasi entisistä yhteisistä lemmikeistänne? Miksi tahdon tietää, kenen kanssa rakkauteni rikkoja yleensä bilettää ja missä? MIKSI?!

Miksi en voi vain unohtaa?