Niin ne päivät lentää..

Huhhuh. Reipas vuosi vierähtänyt ilman postausta. Itseasiassa ilman, että edes muistin koko blogia!

Mikä on muuttunut, vai onko mikään?

Hmm.. Paljon on muuttunut. Ainakin, mikäli elo tuolloin oli todella sellaista, kuin teksti antaa ymmärtää. Vakisuhde. Unelmien toteutus. Positiivisuus (joka nyt on ollut hetkellisesti hukassa..). Sosiaaliset kyvyt (nekin tosin näissä olosuhteissa ovat vaan pahentuneet).

Herää vain kysymys; miksi lähdin kaikesta siitä täydellisyydestä ja onnellisuudesta pois, kärsimään yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta tänne? miksi? Ahneuttaniko, vai ainoastaan sen vuoksi, että kuvittelin kaikkialla olevan ihanaa?

Rakastan Sinua. Äärimmäisen paljon. Nauratti lukea noita kirjoituksia meidän alkuajoista :D mutta tottahan se on! (tai ainakin oli ;)). Kaikki on muuttunut. Tai siis ainakin me. Me ollaan rakastavaisia isolla R:llä. Me molemmat. Vaikkakin minä olen taas tehnyt kaikkea typerää, muttah.. ei siitä kuulema kannata puhua. Kaipaan ystäviä ihan perkeleen paljon. Kaipaan tuttuja naamoja. Kaipaan tunnetta siitä, että tiedän tarkalleen, mitä ympärillä tapahtuu. Että tiedän tavat ja kielen ja käytännön. Että osaan vitsailla ja flirttailla. Tarvittaessa vittuilla kepeästi. Mutta en näin, kuin täällä. En näin. En minä halua. Eikä kukaan muukaan.

Koti. Kohta. Me. Ystävät. Rakkaus. Huolenpito. Nauru. Hymyt. Halaukset. Lämpö. Elämä.

Minun Elämäni.