Olenko Minä Ihan Nasu?

Minen tajua. En tajua miksi pelkään niin helvetin paljon. Ihmisiä. Ulkomaailmaa. Kaikkea.

Voi kun olisi itselläkin iku oma Nalle Puh ystävänä, sen taakse olisi niin kätevää Pienen Eläimen mennä piiloon ja turvaan. Kaikelta pahalta.

Vaikka ehkäpä tässä onkin juuri se juju, että Hyvin Pienenkin Eläimen, vaikka olisi kuinka pieni ja peloissaan, tulisi rohkaistua, ja astua esiin sieltä Puhin takaa piilostaan, ja kohdata itse maailma. Rinta rottingilla. Huutaa kallion jyrkänteeltä Pienen Eläimen vimmalla; "TÄÄLTÄ TULLAAN ELÄMÄ!!! SAA TULLA VASTAANKIN, JOS USKALTAA, MINEN NIMITTÄIN ENÄÄ AIO JUOSTA KARKUUN!"

Ja sitten voitaisiinkin seistä siinä hetki ihan hiljaa, katsoen, kun muut Hyvin Pienet Eläimet huokailevat ihastuksissaan tuon Hyvin Pienen Eläimen rohkeudelle, hieman kateellisinakin ehkä.

Sen jälkeen saattaisi ehkä ottaa taas hetkeksi Puhia tassusta kiinni. Ihan vaan tarkistaakseen, että tämä on vielä siinä.

Miksei oikea elämä ole Disneytä?