Nyt Olet Hiljaa.

Lääkärin määräyksestä kaksi päivää hiljaa, puhumatta mitään. Eli sairaslomaa siis pakostakin. Aika helpottavaakin oikeastaan... olla hiljaa välillä. Kaksi päivää hiljaisuutta. Mukavaa vaihtelua kokopäiväiseen puhelimeen huutamiseen. Eilen loppui ääni töissä. Totaalisesti. Tänään en varmaan olisi saanut vedettyä ensimmäistäkään tuntia äänen kanssa. Ja tupakoimatta kaksi viikkoa, lääkärin määräys.. Tästä tulee hankalaa. Vaikka toki kiehtoo ajatus kokeilemisesta, tuskin siitä haittaakaan olisi jos jättäisi välillä muutaman syöpäkääryleen nauttimatta.

Näin viikonloppuna pitkästä aikaa Hyvää Ystävää; "heipä hei, hauska nähdä taas, meillä onkin niin paljon puhuttavaa, mitä kuuluukaan elämääsi, kuinka voikaan miehesi, miten koira ja työt, joko olet asettunut aloillesi?"

Jännitin niin paljon Hyvän Ystävän näkemistä, pelkäsin että sukulaissielumme olisivat toisensa jo unohtaneet, itsekin liikaa muuttuneet, mutta helpotuksekseni yhtälailla raikasi nauru ja sanat ilmassa tunteiden täyttäminä poukkoilivat seinästä toiseen, törmäillen välillä toisiinsa. Niin paljon oli ehtinyt tapahtua.. Ja miten käsittämättömän upeaa onkaan lynkata yhdessä Hyvän Ystävän kanssa kaikki Pahat ihmiset, nauraa kaikelle mille aina ennenkin, halata välittäen, luvata taas, että pian nähdään, ja kuitenkin molemmat jäävät pelkäämään, josko nähdään kuitenkaan? Vannotaan, pidetään yhtä, tehdään sitä ja tätä, ja että tämä ei saa tähän päättyä, vaikka molemmat kuitenkin tietävät, etäisyys kasvaa. Vaikka sielumme yhtä ovatkin, tahtovat nekin keskittyä nykyhetkeen, ei aina voi vain kaivata sitä Hyvää Ystävää.


"Pimeys ei koskaan saavu yksin luoksesi,
Se kantaa sylissänsä
Sinun kyyneleitäsi,
Mä tiedän ettet tahdo kenenkään huomaavan,
Kuinka Sinunkin veres vuotaa,
Mä tiedän ettet tahdo
kenenkään löytävän
Kilpesi ainoota halkeemaa"

.Apulanta; Kadut.